Prosessointimenetelmien

Prosessointimenetelmien on yleistermi niille järjestelmällisille tavoille muokata ja muuttaa erilaista inputia—riippumatta siitä, onko kyse tiedosta, aineesta tai energiasta. Niiden tavoitteena on tuottaa haluttu tulos, parantaa laatua, erotella osatekijöitä tai tulkita ilmiöitä siten, että lopputulos on ymmärrettävä, mitattavissa ja toistettavissa. Prosessointimenetelmät voidaan suunnitella ja validoida suunnittelun, toteutuksen sekä seurannan kautta.

Käyttöalat ja sovellukset ovat laajat. Tietojenkäsittelyssä ja datan käsittelyssä prosessointimenetelmät kattavat algoritmit ja tilastolliset menettelyt, jotka muokkaavat dataa esimerkiksi lajittelun, ryhmittelyn tai trendien havaitsemisen keinoin. Signaali- ja kuvanprosessi käsittelee aaltoilevaa dataa, suorittaa suodatuksen, muunnokset ja piirteiden erottelun. Teollisissa ja kemiallisissa prosesseissa kyseessä ovat materiaalien käsittelyyn ja energiankäyttöön liittyvät menettelyt, kuten vaiheistettuja muutoksia tai kontrolloituja reagointeja tuloksen saavuttamiseksi.

Prosessointimenetelmät voidaan luokitella pääpiirteittäin data- ja informaatioprosessoinnin, signaali- ja kuvankäsittelyn sekä teollisten ja fysikaalis-kemiallisten prosessien ryhmiin. Ominaisuuksiin kuuluvat systemaattisuus, toistettavuus, dokumentointi sekä kyky mitata ja valvoa tuloksia. Esimerkkejä ovat algoritmisten menetelmien suorituskyky ja mahdolliset heuristikat sekä fyysisessä maailmassa käytettävät kontrolli- ja säädöstarpeet.

Elinkaari on suunnittelusta validointiin ja käyttöönottoon sekä jatkuvaan arviointiin. Hyvä prosessointimenetelmä on validoitu, dokumentoitu ja ylläpidettävä, jotta tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia. Haarautuvuus, datan laatu ja eettiset näkökulmat ovat keskeisiä huomioita menetelmien valinnassa ja soveltamisessa. Tehokkuus ja skaalautuvuus ovat erityisen tärkeitä jatkuvasti kehittyvissä järjestelmissä.