Prosessilämmitysmenetelmät
Prosessilämmitysmenetelmät viittaavat erilaisiin tapoihin, joilla teollisissa prosesseissa tarvitaan lämpöä. Näiden menetelmien valinta riippuu prosessin vaatimuksista, energiatehokkuudesta ja käytettävissä olevista resursseista. Yleisimpiä menetelmiä ovat suora poltto, jossa polttoainetta poltetaan suoraan lämmitettävän materiaalin lähellä tai kanssa, ja epäsuora poltto, jossa polttoaineen palamisesta syntyvä lämpö siirretään lämmönvaihtimen kautta. Sähköiset lämmitysmenetelmät, kuten vastuslämmitys ja induktiolämmitys, tarjoavat tarkan lämpötilan hallinnan ja ovat hyödyllisiä sovelluksissa, joissa tarvitaan erittäin korkeita lämpötiloja tai joissa polttoaineiden käyttö on rajoitettua. Höyryä käytetään laajalti lämmönsiirtoon sen korkean energiatiheyden ja helpon käsiteltävyyden vuoksi. Lämpöpumput hyödyntävät kylmäteknisiä periaatteita siirtääkseen lämpöä matalammasta lämpötilasta korkeampaan, mikä parantaa energiatehokkuutta tietyissä matalalämpötilasovelluksissa. Myös uusiutuvia energialähteitä, kuten aurinkoenergiaa ja biomassan polttoa, hyödynnetään yhä enemmän prosessilämmityksessä ympäristösyistä ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Menetelmän valintaan vaikuttavat myös turvallisuusnäkökohdat ja prosessin skaalautuvuus.