Projekointitaide

Projekointitaide on visuaalisen taiteen ala, jossa valon ja kuvan projektioita käytetään tilan muokkaamiseen tai uuden tilan luomiseen. Projektioiden kohteina voivat olla rakennukset, esineet, näyttöseinät tai kokonaiset tilat. Tällainen taide on yleisesti väliaikaista ja se voi olla osa julkista tilaa tai pysyvä asettelu.

Tekniikkaan kuuluu kuvan ohjelmallinen reitittäminen eli projektion kartoittaminen (projection mapping), useiden projektorien käyttö sekä vaihtoehtoisesti videoprojektorit ja LED-ratkaisut. Yleisimmät työkalut ovat projektorit, media serverit ja kartoitusohjelmistot kuten Resolume, MadMapper tai TouchDesigner. Sisällön suunnittelu huomioi kohteen pinnan muodot, valaistusolosuhteet ja ympäristön, jotta teos istuu oikein tilaan.

Historian juuret ovat projektorin varhaisissa käyttötöissä ja visuaalisissa esityksissä, mutta projekointitaide sai uutta näkyvyyttä 2000-luvulla rakennusten päälle projisoitujen teosten sekä tilan kartoituksen myötä. Tämä mahdollistaa suurikokoiset, dynaamiset kuvat ja liikkuvat kompositiot, jotka muokkaavat tilan kokemusta.

Sovelluksia ovat taideinstallaatioissa, teatteri- ja tanssiesityksissä, live-konserteissa, julkisessa taiteessa sekä museoissa ja tapahtumissa. Projekti voi muuttaa tilan mittasuhteita, värejä ja liikkeen kokemusta sekä tarjota vuorovaikutteisia ja narratiivisesti merkittäviä kokonaisuuksia.

Merkittäviä kansainvälisiä nimiä projekointitaiteen saralla ovat Rafael Lozano-Hemmer, TeamLab ja Refik Anadol, jotka ovat tuoneet laajan yleisön tietoisuuteen digitaalisen projektio- ja mediataiteen mahdollisuudet.