Precedenssijärjestelmä

A precedenssijärjestelmä, eli oikeudellinen precedenssijärjestelmä, on oikeusjärjestelmän periaate, jossa tuomioistuinten päätöksillä on sitova vaikutus tuleviin oikeudenkäynteihin. Tämän järjestelmän tarkoitus on varmistaa oikeudenmukaisuus ja ennakoitavuus oikeudenkäynnissä sekä estää päätösten välisiä ristiriitoja. Precedenssijärjestelmä on erityisen yleinen common law -oikeuden maissa, kuten Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Kanadassa, mutta sitä käytetään myös osittain muissa oikeusjärjestelmissä.

Precedenssijärjestelmän keskeinen periaate on *stare decisis*, latinankielinen ilmaisu, joka tarkoittaa "päätöksen pysymistä". Se tarkoittaa, että alempien tuomioistuinten on noudatettava korkeammissa tuomioistuimissa tehtyjä päätöksiä, jos ne koskevat samanlaista oikeudellista kysymystä. Precedenssillä on sitova voima, mikä tarkoittaa, että tuomioistuin on velvollinen perustelemaan päätöksensä edellisten tuomioistuinten päätösten mukaisesti.

Precedenssijärjestelmän etuja pidetään muun muassa oikeuden ennakoitavuuden ja yhtenäisyyden turvaamisena. Se vähentää oikeudenkäyntien epävarmuutta ja mahdollistaa oikeusapua tarjoavien asiantuntijoiden paremman arvioinnin oikeudellisista asioista. Toisaalta järjestelmällä on myös kritiikkiä, sillä se voi rajoittaa oikeuden kehittymistä ja estää uusien ratkaisujen syntymisen. Precedenssijärjestelmän soveltaminen edellyttää huolellista oikeuskäytäntöä ja tuomioistuinten johdonmukaisuutta.

Suomessa oikeusjärjestelmä perustuu pääosin *rationalistiseen oikeusperinteeseen*, jossa tuomioistuinten päätöksillä ei ole sitovaa precedenssivaikutusta. Korkein oikeus voi kuitenkin antaa *yhteisratkaisuja*, jotka toimivat ohjeellisina tuleville päätöksille. Precedenssijärjestelmän soveltaminen on siten Suomessa harvinaisempaa, mutta sen periaatteet voivat vaikuttaa oikeuskäytäntöön.