Populaatiokäyttäytyminen
Populaatiokäyttäytyminen viittaa yhteiskunta- ja taloustieteiden sekä demografian rajapinnoilla tarkasteltaviin ilmiöihin, joissa suurten väestöryhmien käyttäytyminen ja päätökset muodostuvat ja muuttuvat ajan kuluessa. Tutkimus painottaa sekä rakenteellisia tekijöitä—koulutus, tulot, politiikka ja kulttuuriset normit—että yksilöiden vuorovaikutuksia ja verkostoja. Keskeistä on erottelu makro- ja mikroprosesseista sekä havaintojen siitä, miten tieto ja innovaatiot leviävät populaatiotasolla.
Keskeisiä ilmiöitä ovat syntyvyyden ja lapsiluvun päätökset, muuttoliike, työmarkkinoiden sopeutuminen sekä kulutuskäyttäytyminen. Terveyskäyttäytyminen, riskinotto ja ympäristövalinnat
Teoreettisesti populaatiokäyttäytymistä rakentetaan useilla lähestymistavoilla: diffuusion teorioilla (Rogers) siitä, miten uudet ideat ja käytännöt leviä; sosiaalisen
Empiirisesti tutkimus hyödyntää tilastollisia aineistoja, kuten väestötutkimuksia, rekisteritietoja ja kulutustutkimuksia sekä kvalitatiivisia ja mikrotason havaintoja. Näiden
Populaatiokäyttäytymistä tarkastelevat tutkimukset palvelevat politiikan suunnittelua ja yhteiskunnallista toimintaa. Esimerkkejä ovat syntyvyyden ja muuttoliikkeen kehitystrendit, kulutustottumusten