Polyuretaanivaahdon

Polyuretaanivaahto on solumuovimateriaali, joka muodostuu polyolien ja di- tai polyisosyanaatin välisessä reaktiossa. Reaktion yhteydessä vapautuu kaasuja, jotka muodostavat sisäisen solukon ja uretaani-verkoston. Vaahtoa on sekä jäykkiä (rigid) että joustavia/pehmeitä (flexible), sekä spray-vaahtoa erikoissovelluksiin.

Käyttökohteet ja tyypit: Kova polyuretaanivaahto (rigid) tarjoaa erinomaisen lämmöneristyksen ja hyvän mekaanisen kestävyyden; sen käyttö on yleistä rakennusten seinien, kattojen ja lattioiden eristeenä sekä kylmävarastojen eristeissä. Pehmeä polyuretaanivaahto (flexible) on muotoutuvaa ja tarjoaa hyvän äänieristyksen, sitä käytetään patjoissa, huonekaluissa ja autonosissa. Spray-vaahtoa käytetään tilojen eristämiseen paikan päällä sekä vaikeasti saavutettavien alueiden tiivistämiseen.

Valmistus ja ominaisuudet: Polyolien ja isosyanaatin reaktio muodostaa uretaani-verkoston, ja blowing-agentin avulla syntyy sisäinen solukko. Ominaisuudet riippuvat koostumuksesta ja tiheydestä: kova vaahto on yleensä tiheämpää ja soveltuu eristeisiin, pehmeä vaahto on kevyempää ja joustavampaa mutta vähemmän kestävää. Tiheys, polyolien ja isosyanaatin laatu sekä lisäaineet ohjaavat palonkestävyyttä, kosteudenkestävyyttä ja mekaanista suorituskykyä.

Turvallisuus ja ympäristö: Isosyanaatit voivat aiheuttaa terveysriskejä, joten käsittely vaatii asianmukaisia suojavarusteita ja hyvä ilmanvaihto. Blow-ing-agenttien ympäristövaikutukset ovat olleet syy siirtyä alhaisen GWP:n omaaviin ainesosiin. Jätteiden käsittely ja kierrätys ovat haasteita.

Historia: Polyuretaanivaahto kehitettiin 1930–1950-luvuilla Otto Bayerin tutkimuksissa, ja siitä tuli nopeasti tärkeä rakennus- ja teollisuustuotanto.

---