Polykondensaatiossa

Polykondensaatiossa on polymerointireaktio, jossa kaksi tai useampi monomeerimolekyyli yhdistyy muodostaen suuremman molekyylin, ja samalla vapautuu pienimolekyylinen sivutuote, kuten vesi, ammoniakki tai metanoli. Tämä reaktio eroaa polyadditiosta siten, että sivutuotteen vapautuminen on välttämätöntä monomeerien yhdistymiselle. Polykondensaatiossa monomeerit sisältävät yleensä kaksi tai useampi funktionaalinen ryhmä, jotka reagoivat keskenään.

Tämä prosessi on keskeinen monien tärkeiden polymeerien valmistuksessa. Esimerkiksi polyesterit, kuten polyetyleenitereftalaatti (PET), valmistetaan polykondensaatiolla, jossa diesteri ja dioli reagoivat vapauttaen vettä. Polyamidit, kuten nailon, syntyvät myös polykondensaatiolla, jossa dikarboksyylihappo ja diamiini reagoivat muodostaen amidisidoksia ja vapauttaen vettä. Polykarbonaatit ja polyuretaanit ovat muita esimerkkejä polymeereistä, joiden valmistuksessa hyödynnetään polykondensaatiota.

Reaktion edistymistä voidaan seurata muun muassa sivutuotteen määrän mittaamisella tai polymeeriketjun kasvun perusteella. Polykondensaatioreaktioita voidaan katalysoida hapoilla tai emäksillä, ja reaktion lämpötila ja paine ovat tärkeitä tekijöitä reaktion nopeuden ja lopputuotteen molekyylipainon hallitsemiseksi. Prosessin lopussa polymeerimassa voi olla kiinteää tai nestemäistä riippuen polymeerin ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta.