Polycondensaatiota

Polycondensaatiota on kemiallinen reaktiotyyppi, jossa monomeerit reagoivat toisiinsa muodostaen polymeeriketjuja ja samalla vapautuu pieniä molekyylejä, kuten vettä tai alkoholia. Reaktiot ovat tyypillisesti vaiheittaisia (step-growth) polymerisaatioita, joissa monomeerinä on vähintään kaksi reaktiivista ryhmää. Ketjut kasvavat parhaiten, kun vapautuva pienmolekyylin määrä poistetaan tasapainosta—esim. kuuman haihdutuksen tai alipaineen avulla.

Keskeistä polycondensaatiolle on tasapainon hallinta: reaktiot etenevät, kun vapautuva molekyyli poistetaan. Funktionaalisuus ja stoikiometria ovat ratkaisevia suurten molekyylipainojen saavuttamisessa; epäpuhtaudet tai liikaa monofunktionaalisia epäjatkeita johtavat matalampiin molekyylipainoisiihin tai pätkittäisiin ketjuihin.

Tyypillisiä polycondensaatiopolymereita ovat polyesterit ja polyamidit. Polyesterit muodostuvat diolien ja dikarboksilihappojen reaktioissa, jolloin esterilinkit muodostuvat ja vesi vapautuu. Polyamidit syntyvät diamiinien ja dikarboksihappojen reaktioissa, jolloin vesi vapautuu. Näitä polymeerejä käytetään laajasti tekstiileissä, pakkausmateriaaleissa sekä teknisissä sovelluksissa.

Polycondensaatiota on käytetty jo pitkään, ja sen avulla on mahdollistettu kierrätettyjen tai biohajoavien monomeerien hyödyntäminen sekä erilaisten lineaaristen ja risteytyneiden rakenteiden valmistus. Reaktio eroaa usein additiopolymerisaatiosta, jossa suurin osa ketjuuntumisesta tapahtuu ilman suurten pienmolekyylien vapautumista.