Polttoainetehokkuuteen

Polttoaineen tehokkuus kuvaa sitä, kuinka tehokkaasti polttoaineen kemiallinen energia muutetaan hyödylliseksi työksi. Se riippuu sekä moottorin ja voimansiirron suunnittelusta että käyttöolosuhteista ja järjestelmän kokonaisrakenteesta. Tehokkuuteen vaikuttavat muun muassa palamisen laatu, häviöt järjestelmissä sekä ajotapa.

Mittaukset ja mittayksiköt vaihtelevat kontekstin mukaan. Yleisimpiä mittareita ovat polttoaineenkulutus ja CO2-päästöt. Ajoneuvoissa käytetään litreja per 100 kilometriä (L/100 km) tai kilometrejä litraa kohti (km/L). Energiapohjaiset mittarit, kuten megajouleja per kilometri (MJ/km), ovat yleisiä teknisissä tarkasteluissa. Polttoaineen energiasisältö on eri polttoaineilla erilaista; bensiinillä noin 34 MJ/L ja dieselillä noin 35–38 MJ/L, mikä vaikuttaa vertailtavuuteen.

Teknologiset ratkaisut polttoaineen tehokkuuden parantamiseksi ovat moninaisia. Keveys ja parempi aerodynamiikka vähentävät ajon säätöenergiaa, kun taas moottorin termistä tehokkuutta parantavat ratkaisut, turbo- ja hybridijärjestelmät sekä start-stop-toiminnot pienentävät hukkaa. Energian talteenotto, kuten regeneratiivinen jarrutus, sekä kehitys vaihtoehtoisissa polttoaineissa ja sähköisissä voimalinjoissa tukevat kokonaisuutta.

Politiikka ja standardit vaikuttavat käytännön tilanteisiin. EU:n CO2-päästöjärjestelmät ja kuluttajille tarkoitetut polttoainekatsaukset ohjaavat kehitystä, ja WLTP- sekä NEDC-testimet tarjoavat vertailukelpoiset kulutusluokitukset. Polttoainetehokkuus näkyy sekä käyttökustannuksissa että ympäristövaikutuksissa.

Yhteenvetona polttoaineen tehokkuus on monitahoinen käsite, joka kattaa teknologisen kehityksen, käytännön ajamisen ja poliittiset tavoitteet. Parantaminen voi pienentää sekä kustannuksia että päästöjä, mutta siihen liittyy järjestelmä- ja kustannus- sekä suorituskykyvaatimuksia.