Pituusyksikköjärjestelmät

Pituusyksikköjärjestelmät ovat kokoelmia standardoituja yksiköitä, joita käytetään pituuden mittaamiseen. Eri historialliset ja kulttuuriset taustat ovat johtaneet monenlaisten järjestelmien kehittymiseen ympäri maailmaa. Nykyään yleisimmin käytetty järjestelmä on kansainvälinen yksikköjärjestelmä eli SI-järjestelmä.

SI-järjestelmän perusyksikkö pituudelle on metri (m). Metri määriteltiin alun perin Maan ympärysmitan perusteella, mutta nykyään se määritellään valonnopeuden ja ajan perusteella. Metrin kerrannaiset ja osat muodostavat järjestelmän yleisimmät pituusyksiköt, kuten kilometri (km), senttimetri (cm) ja millimetri (mm).

Ennen SI-järjestelmän yleistymistä käytössä oli useita muita järjestelmiä. Brittiläinen imperiumin yksikköjärjestelmä, joka tunnetaan myös nimellä englantilainen mittajärjestelmä, käyttää perusyksikkönä jalkaa (ft). Tähän järjestelmään kuuluvat myös tuuma (in), jaardi (yd) ja maili (mi). Monet maat käyttävät edelleen osittain tai kokonaan näitä yksiköitä, erityisesti Yhdysvalloissa.

Historiallisesti pituusyksiköt perustuivat usein ihmiskehon osiin, kuten jalkaan, kyynärpäähän tai peukalonleveyteen. Nämä yksiköt vaihtelivat suuresti alueittain ja ajoittain, mikä teki mittaamisesta ja kaupankäynnistä epäselvää. Standardoitujen mittajärjestelmien kehittyminen on ollut tärkeä askel tieteen, teknologian ja kansainvälisen kaupan kehityksessä.