Pintarakenteella

Pintarakenteella tarkoitetaan kielitieteessä lauseen syntaktisen rakenteen ilmentymää siinä muodossa, jossa lause ilmenee puheessa tai kirjoitettuna. Se vastaa englanninkielistä käsitettä surface structure ja erottuu syvärakenteesta, joka viittaa lauseen perusrakenteeseen ennen mahdollisia transformaatiomuutoksia. Pintarakenteen tutkimuksessa kiinnitetään huomiota sanajärjestykseen, lauseen osien välisiin suhteisiin sekä siihen, miten viittaukset ja ilmaisut näkyvät ulkoisesti.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa kysymyksiä, korostukset ja passiivistuminen, jotka voivat muuttaa lauseen pintarakennetta ilman, että syvärakenteen oletettu perusta muuttuu. Perinteisessä Transformational Grammar -mallissa pintarakenne kuvasi tätä turvaverkkona, jonka kautta transformaatioita sovelletaan lauseesta toiseen. Nykyisissä lähestymistavoissa pintarakenteen käsite ei aina ole keskeinen, mutta se voi yhä toimia kuvaavana tai havainnollistavana käsitteenä, erityisesti historiallisen harjanteen yhteydessä.

Kieliyhteydessä pintarakennetta käytetään opettavissa ja tutkimuksellisissa yhteyksissä havainnollistamaan, miten lauseet voivat ilmetä eri konteksteissa ja millaisia pintamuotoja syntaksissa esiintyy. Termiä käytetään sekä suomenkielisissä että kansainvälisissä teksteissä, kun tarkastellaan syntaktista ilmentymää ja sen suhteita syvempään rakenteeseen.