Pintakäsittelymenetelmien

Pintakäsittelymenetelmien tarkoituksena on parantaa kappaleen pinnan ominaisuuksia sekä suojata sitä kulumiselta, korroosiolta ja kemialliselta rasitukselta. Menetelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: mekaanisiin käsittelyihin, sähkö- ja kemiallisiin pinnoitteisiin sekä muuntokäsittelyihin ja maalipinnoitteisiin.

Mekaaniset menetelmät kuten hionta, kiillotus, hiekkapuhallus ja viimeistely parantavat pinnan tasaisuutta ja tarttuvuutta sekä valmistavat sen seuraaville käsittelyille. Sähkö- ja kemialliset pinnoitteet muodostavat suojan tai koristekerroksen galvanoimalla, kromoinnilla sekä elektrolyyttisillä pinnoitteilla; anodointi alumiinille lisää korroosionkestävyyttä, ja passivointi parantaa ruostumattomien terästen suojaa.

Muuntokäsittelyt muokkaavat pinnan kemiallista koostumusta lisäten suojaa ja tarttuvuutta; esimerkkejä ovat fosfatointi ja muut oksidatiiviset muuntokäsittelyt. Fyysisen höyrystyksen (PVD) ja kemiallisen höyrystyksen (CVD) pinnoitteet tuottavat erittäin ohuita, kestäviä kerroksia kontrolloiduilla ominaisuuksilla. Maalit ja polymeeripinnoitteet, kuten epoksimaali ja polyuretaani, antavat sekä ulkonäön että suojaavan kerroksen sekä parantavat säänkestävyyttä.

Valinta perustuu käyttökohteeseen, materiaaliin, rasitukseen, ympäristöolosuhteisiin ja kustannuksiin. Laatua seurataan standardien mukaisilla testeillä sekä vaikutusten arvioinnilla käytännössä.

---