Pinnankäsittelytieteessä

Pinnankäsittelytieteessä, suomeksi pinnankäsittelytiede, viittaa laajaan tieteenalaan, joka keskittyy materiaalien pintojen tutkimukseen ja muokkaamiseen. Se tutkii, miten materiaalin ominaisuudet muuttuvat sen pinnalla verrattuna sen sisäiseen rakenteeseen. Pinnankäsittelytieteet kattaa monia eri näkökulmia, mukaan lukien pintakemia, pintafysiikka, materiaalitiede ja insinööritieteet.

Keskeisiä tutkimusaiheita pinnankäsittelytieteessä ovat pintojen vuorovaikutukset muiden materiaalien, nesteiden ja kaasujen kanssa. Tähän sisältyy esimerkiksi tarttuvuus, kitka, korroosio, katalyysi, tahraaminen ja puhdistettavuus. Tavoitteena on usein parantaa materiaalien suorituskykyä tai luoda uusia toimintoja niiden pinnoille.

Sovellusalueita pinnankäsittelytieteellä on lukuisia. Esimerkkejä ovat pinnoitteiden kehittäminen suojaamaan metalleja ruosteelta, lääketieteellisten implanttien bioyhteensopivuuden parantaminen, kosketusnäyttöjen naarmunkestävyyden lisääminen, energiatehokkaiden aurinkokennojen valmistus sekä tekstiilien vedenhylkivyyden tai likaahylkivyyden parantaminen. Myös elektroniikka- ja puolijohdeteollisuudessa pinnankäsittelytieteellä on erittäin tärkeä rooli komponenttien valmistuksessa ja suorituskyvyn varmistamisessa. Teknologian kehittyessä pinnankäsittelytieteet jatkaa merkityksensä kasvattamista eri teollisuudenaloilla.