Pinnankäsittelytieteellä

Pinnankäsittelytieteellä, tai pintakäsittelytieteellä, tarkoitetaan monitieteellistä tutkimusalaa, joka keskittyy materiaalien pintojen ominaisuuksien, rakenteiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen. Se yhdistää elementtejä fysiikasta, kemiasta, materiaalitieteestä, insinööritieteistä ja nanoteknologiasta. Tavoitteena on kehittää uusia materiaaleja ja parantaa olemassa olevien ominaisuuksia tarkastelemalla ja manipuloimalla niiden pintatasoa.

Pinnankäsittelytiede tutkii monenlaisia ilmiöitä, kuten adsorptiota, desorptiota, kemiallisia reaktioita pinnalla, pintajännitystä, kitkaa, kulumista ja korroosiota. Sillä on laaja sovelluskenttä eri teollisuudenaloilla. Esimerkkejä ovat pinnoitteiden kehittäminen suojaamaan materiaaleja ympäristön vaikutuksilta, optisten ominaisuuksien parantaminen, sähköisten tai magneettisten ominaisuuksien muokkaaminen, katalyyttien suunnittelu kemiallisia prosesseja varten sekä biomateriaalien kehittäminen lääketieteellisiin sovelluksiin.

Tutkimuksessa käytetään monenlaisia analyysi- ja karakterisointimenetelmiä, kuten elektronimikroskopiaa (SEM, TEM), atomivoimamikroskopiaa (AFM), röntgendiffraktiota (XRD), spektroskopiaa (XPS, AES, Raman) ja pinta-analyysimenetelmiä. Pintakäsittelytieteen kehitys mahdollistaa entistä monipuolisempien ja tehokkaampien materiaalien valmistuksen, mikä on keskeistä teknologisessa kehityksessä ja uusien innovaatioiden luomisessa.