Pimeänäkö

Pimeänäkö, eli kyky nähdä hämärässä tai pimeässä, on monimutkainen biologinen ilmiö, joka vaihtelee merkittävästi eri eläinlajeilla. Ihmisen pimeänäkö on suhteellisen rajallinen verrattuna moniin muihin eläimiin, kuten kissoihin, pöllöihin tai tietyntyyppisiin kaloihin. Pimeänäköön vaikuttavat useat tekijät silmän rakenteessa ja toiminnassa.

Silmän verkkokalvolla on kahta päätyyppistä valoa aistivaa solua: sauvoja ja tappisoluja. Tappisolut ovat vastuussa kirkkaasta valosta näkemisestä ja värien havaitsemisesta, kun taas sauvasolut ovat erikoistuneet vähäisessä valossa toimimiseen ja mustavalkoisen kuvan muodostamiseen. Pimeänäkö on siis pääasiassa sauvasolujen toiminnan tulosta. Eläimillä, joilla on erinomainen pimeänäkö, on tyypillisesti suuri määrä sauvasoluja.

Lisäksi joillakin eläimillä on tapetum lucidum, heijastava kerros silmän takaosassa. Tämä kerros heijastaa valon takaisin verkkokalvon läpi, jolloin sauvasolut saavat enemmän aikaa käsitellä valoa. Tämä ilmiö aiheuttaa myös eläinten silmien heijastumisen pimeässä valonlähteen suuntaan. Myös silmäterän koko voi vaikuttaa; suurempi silmäterä pystyy keräämään enemmän valoa. Jotkin eläimet voivat myös laajentaa silmäteriään merkittävästi pimeässä.