Pidätyskeskusten

Pidätyskeskukset, suomeksi myös säilytyskeskukset, ovat tiloja, joissa henkilöitä voidaan säilyttää rajatun ajan viranomaisten toimesta. Näiden keskusten ensisijainen tarkoitus liittyy yleensä rikosprosessin eri vaiheisiin, kuten esitutkintaan, oikeudenkäyntiin tai rangaistuksen täytäntöönpanon alkuun.

Suomessa pidätyskeskusten toiminta on sidoksissa poliisin ja oikeuslaitoksen tehtäviin. Poliisi voi pidättää henkilön epäiltynä rikoksesta. Pidätetty henkilö voidaan sijoittaa poliisin tiloihin tai pidätyskeskukseen, jos on tarpeen estää rikollisen toiminnan jatkuminen, estää pakeneminen tai varmistaa henkilöllisyys. Pidätyksen kesto on rajattu ja se on aina luvanvaraista.

Pidätyskeskusten toiminta perustuu lakiin ja niillä on tiukat säännökset henkilöiden kohtelusta ja oikeuksista. Henkilöillä on oikeus esimerkiksi tietoon pidätyksen perusteista, oikeus tavata puolustajaa ja oikeus saada ravintoa ja terveydenhoitoa. Keskusten valvonnasta ja ylläpidosta vastaavat yleensä viranomaiset, ja toiminnan on noudatettava ihmisoikeusstandardeja.

Käsite pidätyskeskus voi toisinaan sekoittua muihin säilytystiloihin, kuten vankiloihin, joissa suoritetaan tuomioita, tai vastaanottokeskuksiin, jotka liittyvät maahanmuuttopolitiikkaan. Pidätyskeskusten luonteenomainen piirre on kuitenkin niiden käyttö nimenomaan lyhytaikaisena säilytystilana rikosprosessin tai siihen liittyvien selvittelyjen aikana.