Perussäätö

Perussäätö on terminä käytetty kuvaus siitä, miten laite, järjestelmä tai prosessi asetetaan alkuperäiseen, toimintakykyiseen tilaan ennen käyttöä. Se tarkoittaa lähtöarvojen ja perusparametrien määrittelyä siten, että laite vastaa suunniteltua suorituskykyä ja turvallisuusvaatimuksia.

Sovelluskentät vaihtelevat: perussäätöjä tehdään sekä teknisessä kunnossapidossa että uusien järjestelmien käyttöönotossa, kuten kone- ja mittauslaitteissa, ohjausjärjestelmissä sekä ohjelmistoissa. Käytännössä termi viittaa usein sekä mittaus- ja kalibrointiasetuksiin että toimintakäytäntöjen standardointiin, jotta lopputulos olisi toistettavissa ja luotettavissa olosuhteissa.

Keskeiset elementit ovat referenssituonnat, perusparametrit, kalibrointimenetelmät, toleranssit sekä dokumentointi. Perussäätöön liittyy usein myös turvallisuus- ja käyttöoppaat sekä kontaktipisteiden, anturin ja toimilaitteen välisten arvojen sovittaminen siten, että järjestelmä käynnistyy oikein ja pysyy vakaana.

Prosessissa tyypillisesti määritellään ensin vaaditut lähtöarvot ja käyttöolosuhteet, sen jälkeen suoritetaan kalibrointi standardilähteiden avulla, säädetään ohjausparametrit tavoitearvoihin ja lopuksi dokumentoida sekä vahvistaa asetukset. Säännöllinen uudelleenkäynti ja kalibrointi ovat osa perussäädön ylläpitoa, jotta järjestelmä säilyttää vaaditun tarkkuuden ja turvallisuuden.

Termiä käytetään usein sekä perusasetusten että perussäädön synonyymina, mutta se ei korvaa kalibrointia kokonaisuudessaan. Kalibrointi voidaan nähdä erillisenä toimenpiteenä, jonka tarkoitus on varmistaa mittausarvojen oikeellisuus.