Perusmuotina

Perusmuotina on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan perustavaa, lemmaksi tai sanakirjoihin merkittyä muotoa. Se on se muoto, josta muut taivutus- tai derivaatio-muodot johdetaan. Perusmuotoa käytetään usein reference- tai tapahtumapuhujan näkökulmasta, kun halutaan käsitellä sanaa yleisellä tasolla.

Sana voidaan määritellä perusmuotina eri sanaluokissa hieman eri tavoin. Nominatiivin yksikkö on usein perusmuotina oleva muoto substantiiveille, esimerkiksi talo on perusmuotina sana, joka taipuu talon, talossa ja niin edelleen. Verbin perusmuotina on yleensä infinitiivimuoto, esimerkiksi kirjoittaa. Adjektiivin perusmuotina on positiivinen aste, esimerkiksi iso, josta muodostuu eri astemuodot kuten isompi ja suurin.

Käytännössä perusmuotina käytetty muoto on usein sanakirjojen lemmana. Tämä tarkoittaa, että sanakirjat listivät sanat yleensä kuuluvaksi niiden perusmuodossa, josta muut taivutus- ja kongruenssimuodot voidaan löytää. Kielitieteellisessä analyysissä merkataan, mikä on perusmuotina oleva muoto, jotta muut muodot voidaan analysoida suhteessa siihen.

Esimerkkejä: sanan “talo” perusmuotina on talo; verbin “kirjoittaa” perusmuotina on kirjoittaa; adjektiivin “iso” perusmuotina on iso. Perusmuotoa käytetään siis yleisenä viitepisteenä kielen rakenteen ja sanan taivutusten ymmärtämisessä.