Perusjuuren

Perusjuuri on suomen kielen morfologian käsite, jolla tarkoitetaan sanan ydintä, johon taivutus- ja johdannaispäätteet sekä muut muodot liitetään. Se on se osa sanaa, joka kantaa sen keskeisen merkityksen. Perusjuuri ei välttämättä ole itsenäinen sana, vaan usein runko, jonka ympärille sanojen muut muodot muodostuvat. Eri kielioppikirjat voivat hieman vaihdella määritelmässään.

Perusjuuren löytämisessä poistetaan sanoista taivutus- ja johdannaispäätteet. Usein perusjuuri vastaa sanakirjan lemmaa; esimerkeissä kissa ja kissat sekä kissaesiin ja kissan muodot jakavat perusjuuren "kissa", talo ja talot sekä talon muodot jakavat perusjuuren "talo". Näin samaan kantasanaperheeseen kuuluvat muodot ovat yhteydessä toisiinsa perusjuuren kautta.

Perusjuurta käytetään erityisesti kielitieteellisessä analyysissä ja sanakirjatyöskentelyssä, jossa kerätään sanaperheitä ja havainnoidaan sananmuodostusta. On huomattava, että joissain sanoissa perusjuuri voi poiketa lemman muodosta tai olla suppeampi kuin kaikkien taivutusmuotojen jakama runko, riippuen kieliopillisesta lähestymistavasta.