Perusaineenvaihdunta

Perusaineenvaihdunta (basal metabolic rate, BMR) on energian tarve kehon levossa välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen, kuten hengitys, sydämen ja munuaisten toiminta sekä aivojen energiantarve. BMR muodostaa suurimman osan kokonaisenergiankulutuksesta, tyypillisesti noin 60–75 prosenttia päivittäisestä energiankulutuksesta. BMR mitataan paastossa ja levossa; humaaniin mittaukseen sovelletaan usein neutraalia huonelämpötilaa eikä fyysisiä aktiviteetteja tulisi suorittaa ennen mittausta. Tulokset voidaan saada indirect calorimetrylla tai laskukaavoilla.

Määrääviä tekijöitä ovat kehon koostumus (lihasmassa nostaa BMR:ää verrattuna rasvakertymään), ikä, sukupuoli sekä kehonpaino. Lapsilla ja nuorilla BMR on suhteessa painoon korkeampi kuin vanhuksilla. Hormonaaliset tekijät, erityisesti kilpirauhashormonit sekä stressihormonit, vaikuttavat merkittävästi BMR:iin. Ympäristötekijöillä, kuten lämpötilalla, unella ja sairauksilla, on myös vaikutusta. Ravitsemuksella on roolinsa: pitkäaikainen aliravitsemus voi alentaa BMR:iä, kun taas kuume tai infektiot voivat nostaa sitä hetkellisesti.

Basaalisen aineenvaihdunnan suoraa mittausta käytetään harvoin kliinisesti; yleisimmin käytettyjä ovat Mifflin–St Jeor- ja Harris–Benedict -laskukaavat, jotka ottavat huomioon sukupuolen, iän, painon ja pituuden. TEE (kokonaisenergiankulutus) koostuu BMR:stä, ruoan aiheuttaman termogeneesin (TEF) ja liikunnan energiankulutuksesta.

Käytännössä BMR on keskeinen osa painonhallintaa ja energiankulutuksen suunnittelua; lihasmassan lisääminen voi nostaa BMR:iä ja tukea pitkäjänteistä energiataseen hallintaa.