Perinukleärem

Perinukleärem on termi, jota käytetään kuvaamaan solun tuman ympärillä sijaitsevaa aluetta. Se viittaa sekä perinukleaariseen tilaan eli tilaan tumakalvon kahden kerroksen väylillä että yleisemmin perinukleaariseen sytoplasmiseen alueeseen, jossa tuman ympäröivä cytoplasma sulautuu läheisesti tumaa koskeviin rakenteisiin.

Anatomisesti perinukleaarinen tila muodostuu tumakalvon ympärille, jossa ulkoinen tumakalvo on yhteydessä endoplasmakalvostoon ja sisäinen tumakalvo rajaa tumaa. Ulkoinen ja sisäinen kalvo muodostavat perinukleaarisen tilan eli perinukleaarisen välikalvon. Tämä alue on ER-verkoston jatke ja monin paikoin siellä sijaitsee ribosomeja, jotka voivat liittyä sytoplasman ja tumakalvon väliseen transkopiaatioon. Golgin kaltaiset rakenteet voivat sijaita perinukleaarisella alueella, mikä tekee siitä solun sisäisen kuljetus- ja organisointikeskuksen.

Toiminnot liittyvät solun kaksinkertaisen rajapinnan vuorovaikutuksiin. Perinukleaarinen alue osallistuu tumaan ja sytoplasmaan kulkevaan aineiden kuljetukseen tumapassein (nukleaariset läpäisyportit) kautta. LINC-kompleksit yhdistävät tumaa ja sytoskeletteja, jolloin tumaperäisten rakenteiden asemaa ja mekaanista reagointia voidaan säädellä. Alue on myös solujen polarisaation, jakautumisen ja signaalinvälityksen keskusta, ja jotkut virukset hyödyntävät perinukleaarista tilaa replikaationsa aikana.

Tutkimuksessa perinukleäärinen tila nähdään tärkeänä solujen normaalissa toiminnassa sekä useiden tumakalvon tilaan liittyvien sairauksien, kuten laminopatiiden, patogeenisessa mekanismissa. Ymmärrys tästä alueesta käsittää tumakotelon biokemian, rakenteen ja vuorovaikutukset sytoplasman kanssa.