Perintatehokkuus

Perintatehokkuus on suomalaisessa talous- ja oikeudellisessa keskustelussa käytetty termi, joka kuvaa perintä- ja perinnönhoitoprosessien tehokkuutta. Se huomioi sekä velkojen perimisen nopeuden ja kustannukset että kuolinpesän hoidon laadun, varojen jakamisen oikeellisuuden ja virheiden määrän. Termiä käytetään erityisesti pankkien, perintätoimistojen ja kuolinkäsittelyä hoitavien viranomaisten yhteydessä, kun kuvataan prosessien suorituskykyä ja kehittämistarpeita.

Keskeisiä mittareita ovat perintäprosessin kattavuus ja perittyjen velkojen osuus, keskimääräinen perintäaika sekä kustannukset per kerätty euro. Lisäksi seurataan velkojen kirjoittamisen osuutta, kuolinpesän käsittelyn nopeutta sekä jakamisen oikeellisuutta ja virhetilanteiden määrää.

Mittaaminen perustuu organisaation taloushallinnon ja perintäjärjestelmien dataan, mahdollisesti oikeusrekistereihin sekä regulatoristen tilastojen vertailuun. Tutkimuksessa käytetään benchmarkingia, trendianalyysejä ja digitalisaation sekä automaation lisäämistä prosesseihin, jotta tehokkuutta voidaan parantaa. Tietosuoja ja kuluttajansuojalainsäädäntö asettavat kuitenkin rajoituksia.

On huomioitava, että perintatehokkuus on kontekstistä ja lainsäädännöstä riippuva käsite. Tehokkuuden tavoittelu on tasoitettava oikeudenmukaisuuden, kuluttajansuojan sekä yksityisyyden kanssa, eikä pidä lisätä kohtuuttonta painostusta velallisia kohtaan. Eettiset ja sääntelynäkökohdat asettavat rajoituksia tavanomaisille mittareille.