Periferaalisista

Periferaalisista ovat äänneopin termi, jolla tarkoitetaan sellaisia ääntä, jotka muodostuvat ilman äännettävien esteiden avulla. Termi tulee kreikan kielen sanoista "peri" (ympärillä) ja "pherein" (kantaa), viitaten siihen, että ääntä kantautuu ympärille ilman suoraa esteettä. Periferaalisten äänten vastakohtana ovat centraalisten ääntä, jotka muodostuvat äännettävissä elimissä.

Periferaalisissa äännöissä äänen muodostamiseen osallistuvat pääasiassa huulet, kieli, kielinysä ja uvula. Yleisimpiä periferaalisen ääntä ovat bilabiaalit (huulien avulla muodostetut ääntä kuten /p/, /b/, /m/), labiodentaalit (huulten ja etuhampaiden yhteistyöllä muodostetut ääntä kuten /f/, /v/), dentaalit (kielen kärjen ja etuhampaiden yhteisvaikutuksella syntyvät ääntä kuten /t/, /d/, /n/, /l/, /s/, /z/), alveolaarit (kielen kärjen ja alveolaarikynnettien yhteistyöllä muodostetut ääntä), palataalit, veljaarit ja glottaalit.

Kielen kärjen ja alveolaarikynnettien yhteistyöllä syntyvät ääntä ovat yleisimpiä monissa kielissä. Esimerkiksi suomen kielessä alveolaarisia ääntä ovat muun muassa /t/, /d/, /n/, /l/, /s/ ja /r/. Periferaalisten ääntä tärkeys näkyy siinä, että ne muodostavat merkittävän osan ihmisten kielten ääntövarastoa ja ovat usein keskeisessä asemassa kielen rakenteessa ja kehityksessä.