Passiivimuodot

Passiivimuodot ovat verbien muotoja, joissa lauseen tekijä ei ole pääasiallisesti esillä tai sitä ei tarvitse nimetä. Ne ovat keskeinen osa kirjoitettua ja puhutua kieltä, ja niiden avulla tekoa tai tulosta voidaan ilmaista yleisesti, ilman, että tekijä määritellään.

Suomen passiivimuotoja on useita. Tavallisimmassa nykyis-passivissa tekijä jätetään kertomatta ja verbi saadaan loppusointiin -taan/-tään. Esimerkkejä ovat kirjoitetaan, syödään, kastellaan sekä opetetaan. Esimerkiksi: Kirjoitetaan useita kirjoja vuosittain. Ruoat syödään päivittäin. Kastellaan puutarha joka aamu. Tämä passiivi viestii teon tapahtumisesta ilman tekijää.

Menneen ajan passiivia käytetään, kun halutaan sanoa, että jokin tehtiin; tällöin lopussa on -tiin/-tiin tai -ttiin. Esimerkkejä: Kirjoitettiin raportti. Käytettiin vanhoja välineitä. Opetettiin suuri joukko oppilaita. Passiivia voidaan muodostaa myös negatiivisesti, kuten Ei kirjoiteta tänään.

Passiivin partisiippimuotoja käytetään yhdessä olla-verbin kanssa ja muodostavat passiivisen perfekti-/perfektisivun: On kirjoitettu. Tämämuotoa käytetään usein kuvaamaan tulosta tai tilaa, joka on syntynyt aiemmin. Esimerkki: Kirjoitettu teksti on luettavissa verkossa.

Agentin ilmaisussa käytetään usein tekemiston tai toimesta -ilmaisua, kun halutaan korostaa tekijää: Kirjoitettiin opettajan toimesta. Passiivimuustot ovat yleisiä sekä virallisessa että arkipäiväisessä kielessä, mutta niiden käytön kärjessä on usein tekemisen kohteen korostaminen sekä tekijän yksilöimättömyys.