Palvelinlähteet

Palvelinlähteet ovat järjestelmän tai sovelluksen tarjoamia resursseja, joita palvelin toimittaa etäasiakkaille verkkoyhteyden yli. Ne kattavat ohjelmalliset rajapinnat (esimerkiksi REST- tai GraphQL-API:t), tiedostopalvelimet sekä tietokannat ja muut datavarastot. Palvelinlähteet muodostavat keskeisen osan asiakkaan ja palvelimen välisestä vuorovaikutuksesta, erityisesti pilvi- ja mikropalveluarkkitehtuureissa, joissa laskenta ja datan hallinta tapahtuvat pääosin palvelimilla.

Tyypillisiä lähteitä ovat API-rajapinnat, joiden kautta asiakkaat hakevat, päivittävät tai poistavat resursseja; tiedostopalvelimet, joista ladataan tai tallennetaan suuria tiedostoja; sekä tietokannat ja datavarastot, joista haetaan tai kirjoitetaan dataa. Lisäksi palvelinlähteisiin voidaan lukea suoratoisto- tai tapahtumalähteet, kuten reaaliaikaiset datasyötteet.

Pääsy palvelinlähteisiin edellyttää asianmukaisia turvallisuuskäytäntöjä. Tämä sisältää autentikoinnin ja auktorisoinnin sekä mekanismit kuten API-avaimet, OAuth ja TLS-salaus. Verkkosovelluksissa voidaan käyttää CORS-rajoituksia ja rate limitingiä. Lokitus, valvonta ja auditointi auttavat havaitsemaan poikkeavuuksia ja tukevat vaatimustenmukaisuutta.

Suorituskyky ja luotettavuus riippuvat toteutuksesta. Usein käytetään kuormantasausta, klusterointia sekä replikointia, välimuistia ja sisäisiä tai ulkoisia CDN-ratkaisuja. Tavoitteena on alhainen viive, korkea käytettävyys ja virhetilanteisiin nopea toipuminen.

Hallinnointi: dokumentointi, versiokontrolli ja API-sopimusten hallinta ovat tärkeitä, kun useat asiakkaat tai palvelut käyttävät samaa lähdettä. Ylläpitoon kuuluu infrastruktuurin sekä ohjelmallisen rajapinnan valvonta ja säännöllinen auditointi. Esimerkkejä ovat verkkopalvelujen API-rajapinnat, pilvitallennuspalvelut sekä tietokantapalvelimet.