Palautusarvojen

Palautusarvo on ohjelmoinnissa sen funktion tai metodin suorittamisen jälkeen palauttama arvo. Palautusarvot määrittävät, mitä kutsujalle palautetaan ja miten tulos voidaan käyttää jatkossa. Palautusarvojen käsittely ja niiden luotettava suunnittelu ovat olennainen osa ohjelmointikielten syntaksia sekä ohjelmointiprotokollia.

Useimmissa ohjelmointikielissä palautusarvo palautetaan lauseella tai avainsanalla. Esimerkiksi C ja Java määrittelevät palautettavan arvon tyypin funktion alle. Pythonissa palautusarvo voi olla mikä tahansa objekti, ja return palauttaa sen kutsujalle. Palautusarvon tyyppi muodostaa funktion julkisen käyttöliittymän ja vaikuttaa sen turvallisuuteen sekä yhteensopivuuteen kutsuvan koodin kanssa.

Monet kielet tukevat useita palautusarvoja. Python voi palauttaa useita arvoja pakkaamalla ne palautusarvoon (esim. tuple), Go tarjoaa useita palautusarvoja suoraan, ja Rust voi palauttaa useamman osan tuplella tai rakenteella. Tämä mahdollistaa tiedon kuljettamisen useammasta lähteestä yhdessä kutsun yhteydessä, minkä ansiosta koodi voi pysyä suoraviivaisempana.

Virhetilanteet voidaan ilmaista palautusarvon yhteydessä tai erikseen. Joissakin kielissä palautusarvoihin sisältyy virhekenttä (esim. Result-tyyppi tai Option/Maybe), mikä helpottaa virheiden erottelua ja virheenkäsittelyä kutsuvassa koodissa. Lisäksi monet kielet käyttävät erillistä poikkeus- tai virhekäsittelymallia palautusarvojen lisäksi.

Hyvät käytännöt suosittelevat selkeitä palautusarvotyyppejä, pienikokoisia ja rajattuja arvoja sekä yksiselitteisiä kontrakteja funktiolle. Jokaisen palautusarvon tarkoitus tulisi olla ilmeinen, ja siitä tulisi löytyä dokumentaatio sekä testit. Esimerkit Pythonissa ja Go:ssa havainnollistavat, miten palautusarvojen monimuotoisuus ilmenee käytännössä.