Palamislämpötilan

Palamislämpötilan käsite viittaa matalaan lämpötilaan, jolla aine voi itsestään syttyä palamaan ilmassa ilman ulkoista sytytettä. Tämä arvo on tärkeä paloturvallisuus- ja prosessisuunnittelussa. Sitä käytetään yleisesti autoignition temperature (AIT) -ilmiön kuvaamiseen. Syttymispiste, joka edellyttää ulkoista sytytettä, on eri ilmiö.

Palamislämpötilan arvo määritellään standardoiduissa kokeissa, joissa lämpötilan nouseminen tapahtuu hallitusti ja olosuhteet on määritelty tarkasti. Olosuhteisiin kuuluvat hapenkonsentraatio, näytteen koko ja geometria, lämpenemisen nopeus sekä mittausmenetelmä. Koska testien olosuhteet eroavat, eri standardit voivat antaa hieman erilaisia arvoja samalle aineelle.

Arvoon vaikuttavat tekijät ovat materiaalin kemiallinen koostumus, epäpuhtaudet, kosteus sekä hiukkaskoko ja pinta-ala; ilman hapen määrä ja paine; sekä näytteen geometria ja lämpenemisen nopeus. Nämä tekijät voivat sekä alentaa että nostaa palamislämpötilaa suhteessa toisiinsa.

Käytännössä palamislämpötilaa käytetään riskinarvioinnissa, varastoinnissa ja prosessien suunnittelussa, jotta voidaan minimoida itsestään syttyminen ja määrittää asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet. Arvot ovat kuitenkin suuntaa-antavia ja niiden tulisi aina tulkita kontekstissa, koska todelliset olosuhteet voivat poiketa laboratorio-olosuhteista.