Pakkomielteisyydestä

Pakkomielteisyydestä, joka tunnetaan myös pakkomielteenä, on psykologinen tila, jossa henkilö kokee toistuvia, epämiellyttäviä ja tunkeilevia ajatuksia, kuvia tai impulsseja. Nämä ajatukset, joita kutsutaan pakkomielteiksi, ovat vastoin henkilön omaa tahtoa ja aiheuttavat usein merkittävää ahdistusta ja kärsimystä. Pakkomielteet voivat liittyä monenlaisiin teemoihin, kuten pelkoon likaisuudesta tai sairauksista, tarpeeseen järjestykselle ja symmetrialle, aggressiivisiin tai seksuaalisiin ajatuksiin tai uskonnollisiin huoliin.

Vastauksena näihin pakkomielteisiin henkilö saattaa kehittää pakkotoimintoja. Pakkotoiminnot ovat toistuvia käyttäytymismalleja tai henkisiä toimintoja, joita henkilö tuntee pakotettuna tekemään lievittääkseen pakkomielteiden aiheuttamaa ahdistusta tai estääkseen pelätyn tapahtuman toteutumisen. Esimerkkejä pakkotoiminnoista ovat käsien peseminen, tavaroiden järjestely, laskeminen tai tiettyjen sanojen tai lauseiden toistaminen. Pakkotoiminnot eivät kuitenkaan tuo pitkäaikaista helpotusta, vaan ne usein ylläpitävät ja vahvistavat pakkomielteiden kehää.

Pakkomielteisyyttä esiintyy usein pakko-oireisen häiriön (OCD) yhteydessä. Se voi kuitenkin esiintyä myös muissa mielenterveyshäiriöissä tai tilanteissa. Diagnoosi perustuu yleensä henkilön oirekuvaukseen ja siihen, miten pakkomielteet ja pakkotoiminnot vaikuttavat hänen arkeensa ja toimintakykyynsä. Hoitomuotoja ovat muun muassa kognitiivinen käyttäytymisterapia, erityisesti altistus ja reagoinnin ehkäisy (ERP), sekä lääkehoito, kuten masennuslääkkeet.