Paineeromittareiden

Paine-eromittareiden tarkoituksena on mitata kahden pisteen välinen paine-ero järjestelmässä. Ne ovat keskeisiä mittaus- ja säätöjärjestelmissä, kuten ilmanvaihdossa, teollisuusprosesseissa ja suodatinjärjestelmissä, joissa paine-eron muutokset kuvaavat virtausta, vastusta tai tukoksia.

Paine-eromittareita on useita, ja ne jaetaan pääosin mekaanisiin ja elektronisiin mittareihin. Mekaaniset paine-eromittarit hyödyntävät diapahragmaa, kellolaaden kaltaista rakennetta tai kapselia, joiden elastinen deflectio syntyy paine-eron vaikutuksesta. Tämä deflectio näytetään mittarin osoittimella tai yhdistetään mekanismiin, joka välittää signaalin prosessiin. Elektroniset paine-eromittarit (transmitters) käyttävät piibresistiivisiä, kapasitiivisia tai muita herkkiä sensoreita, jotka muuttavat diff-paineen sähköiseksi signaaliksi (yleensä 4–20 mA tai 0–10 V). Monissa malleissa on digitaalinen protokollatuki, kuten HART, Foundation Fieldbus tai Profibus.

Sovellukset ulottuvat ilmanvaihdosta ja rakennustekniikasta teollisuusprosesseihin sekä suodatinjärjestelmien monitorointiin. Paine-eromittareita käytetään esimerkiksi filterin tukoksen havaitsemiseen, virtaussuhteiden arviointiin sekä putkisto- tai säiliöjärjestelmien painevajetoihin.

Valinta perustuu mittausalueeseen, ympäristöön ja mediamieltymyksiin. Tärkeä huomioita ovat maksimipaine-ero, mittauksen tarkkuus, lämpötilan vaikutus, käytettävä liitäntä ja signaalimuoto (analoginen tai digitaalinen). Huolto sisältää säännöllisen kalibroinnin ja varmistuksen, että laitteiden kalibrointitarve on toteutettu traceability-periaattein.