Paikkaselvitykset

Paikkaselvitykset, suomeksi myös paikantamistutkimukset tai paikannustutkimukset, viittaavat prosessiin, jossa selvitetään ja dokumentoidaan tietyn alueen tai kohteen fyysiset, ympäristölliset ja kulttuurihistorialliset ominaisuudet. Tällaiset selvitykset ovat tärkeitä ennen esimerkiksi rakennushankkeita, maankäyttömuutoksia tai kulttuuriympäristön suojelua. Paikkaselvitysten tavoitteena on kerätä tietoa alueen luonnonympäristöstä, rakennetuista ympäristöistä sekä mahdollisista arkeologisista tai kulttuurihistoriallisista löydöksistä.

Paikkaselvitykset voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin, kuten luonnonselvityksiin, kulttuuriympäristöselvityksiin ja arkeologisiin esiselvityksiin. Luonnonselvityksissä tutkitaan alueen kasvillisuutta, eläimistöä, maaperää ja vesistöjä, kun taas kulttuuriympäristöselvityksissä keskitytään rakennuksiin, muinaisjäännöksiin ja muuhun ihmistoiminnan jälkeen. Arkeologiset esiselvitykset puolestaan pyrkivät havaitsemaan mahdolliset arkeologiset kohteet, kuten asuinpaikat tai hautausmaat.

Selvitykset suoritetaan yleensä asiantuntijoiden, kuten luonnonsuojelun asiantuntijoiden, arkeologien tai kulttuuriympäristöasiantuntijoiden, avulla. Työ voi sisältää kenttätutkimuksia, dokumentointia ja laboratoriotutkimuksia. Tulokset dokumentoidaan raportteina, jotka toimivat pohjana päätöksenteolle ja suunnittelulle. Paikkaselvitysten merkitys korostuu erityisesti, kun halutaan varmistaa, että hankkeet toteutetaan ympäristön ja kulttuuriperinnön suojelun mukaisesti.