PWMtaajuuden

PWM-taajuus tarkoittaa pulssileveysmoduoidun signaalin toistotaajuutta per sekunti. Se määrittelee, kuinka usein kytkinvaihe kytkeytyy päälle ja pois päältä, kun hakkua käytetään käsittelemään jännite tai virta. PWM-taajuutta säätämällä muutetaan analoginen ulostulo digitaalisen PWM-signaalin korkean ja matalan tilan prosentuaalisen ajan suhteen. Keskijännite eli keskimääräinen ulostulo riippuu duty cyclesista (D), mutta ei periaatteessa muutu PWM-taajuuden mukaan, ellei järjestelmä tai kytkin häiriöi.

Taajuuden valintaan vaikuttavat tekijät ovat kaiken kattavia: suurempi PWM-taajuus vähentää ulosteen tai virran vaihtelun aiheuttamaa rippelyä sekä voi pienentää mekaniikan tai ledin huminaa, mutta lisää kytkentävälystä, häviöitä ja elektromagneettista säteilyä. Karkeasti voidaan sanoa, että alemmat taajuudet sopivat pienemmillä kiireillä ja teknisesti yksinkertaisempiin kytkimiin, kun taas korkeammat taajuudet helpottavat suodattimien suunnittelua ja voivat parantaa äänieristystä sekä kytkinten nopeutta. Käytännössä DC-moottorikäytöissä PWM-taajuus on tyypillisesti 1–20 kHz välillä, jotta ääniaallot pysyvät pois kuuloalueelta, mutta joissakin luokassa-D-äänijärjestelmissä käytetään 100 kHz tai enemmän.

Suunnittelussa PWM-taajuus on usein kompromissi. Kytkimen hallintajärjestelmän kantama, komponenttien suorituskyky, lämmönhallinta sekä kohinaa ja EMIä huomioon ottaen valitaan taajuus, joka täyttää sekä suorituskyky- että kustannustavoitteet.