PWMsäätömenetelmä

PWMsäätömenetelmä, eli pulssileveysmodulaatio (engl. *Pulse Width Modulation, PWM*), on sähkötekniikassa ja automaatiotekniikassa käytetty menetelmä, jolla säädetään jännitteen tai tehon tasoa. Menetelmä perustuu siihen, että jännitteen taso vaihtelee nopeasti pulssien avulla, joiden kesto ja taajuus säätävät keskimääräisen tehon. PWM on erityisen yleinen moottorien nopeuden ja asennon säätämisessä, kuten sähkömoottoreiden hallinnassa.

PWM-toiminta perustuu digitaaliseen signaalinkäsittelyyn, jossa pulssien kesto (pulse width) ja niiden toistotaajuus (pulse frequency) määrittävät tehonsyötön. Esimerkiksi moottorin nopeuden säätämiseksi PWM-signaali ohjaa virran syöttöä moottorin käämin läpi. Lyhyemmät pulssit vähentävät keskimääräistä virtaa ja hidastavat moottoria, kun taas pidemmät pulssit lisäävät virtaa ja nopeuttavat sitä. Taajuus puolestaan vaikuttaa signaalin vääntöön ja moottorin toimintaan, mutta ei suoraan tehonsyöttöön.

PWM-säädön etuja ovat tehokkuus, yksinkertaisuus ja nopea reagoiminen muutoksiin. Menetelmä vähentää myös lämpöhäviöitä verrattuna analogisiin säädöihin, sillä se välttää jatkuvan täysjännitteisen syötön. Käytännössä PWM-säädöksiä käytetään muun muassa LED-valaistuksessa, sähkömoottoreiden hallinnassa, lämmityslaitteiden tehonsäätöön ja elektronisten ohjausjärjestelmien rakentamisessa.

Menetelmän haittapuolia ovat mahdolliset häiriöt muissa sähköisissä järjestelmissä, kuten radio- ja televisiosignaaleissa, sekä tarve huolelliseen suunnitteluun, jotta pulssien taajuus ja kesto sopivat kohdejärjestelmän vaatimuksiin. PWM-säädön tehokkuus ja sovellettavuus tekevät siitä kuitenkin yleisimmin käytettyjä sähköisen tehonsäätömenetelmiä monissa sovelluksissa.