PLCillä

PLC, eli ohjelmoitava logiikkakontrolleri, on teollisuusautomaation tarkoituksiin suunniteltu digitaalinen tietokone, joka ohjaa koneita ja tuotantoprosesseja. PLC-laitteet lukevat antureiden ja kytkinten syötteitä, suorittavat ohjelmoidun logiikan ja päivittävät ohjauslaitteiden ulostulot.

Toimintaperiaate perustuu jaksoittain toistuvaan sykliin: syötteet luetaan, ohjelma suoritetaan ja ulostulot päivitetään. Tämä mahdollistaa nopean ja deterministisen vasteen teollisuusympäristössä. PLC:t ovat modulaarisia ja niitä voidaan laajentaa lisäohjauksilla sekä sovittaa erilaisiin teollisuusverkkoyhteyksiin ja uuteen laitteistoon.

IEC 61131-3 määrittelee PLC-ohjelmointikielet: Ladder Diagram (LD), Function Block Diagram (FBD), Structured Text (ST), Instruction List (IL) ja Sequential Function Charts (SFC). Näillä kielillä voidaan kuvata sekä yksinkertaiset kytkinten loogiset että monimutkaiset prosessilogikot. PLC-ohjelmointi on usein ihmiskäyttäjyyden ja laitteiston välisenä yhteys, ja ohjelmia testataan sekä simuloinnilla että kentässä.

Peruskomponentteihin kuuluvat CPU (käskytin), I/O-moduulit (tulot ja 뽑출) sekä virtalähde. Monissa järjestelmissä on laajennettavuus modulaarisin I/O- ja kommunikaatiomoduulein. PLC:t tukevat teollisia verkkoja ja protokollia, kuten Profibus/Profinet, Modbus TCP ja EtherNet/IP, sekä mahdollisesti OPC UA -rajapintoja tiedonvaihtoon ja valvontaan. Turvallisuus- ja redundanssivaihtoehdot sekä niin sanotut Safety PLC:t ovat yleisiä kriittisissä sovelluksissa.

Sovelluskohteita ovat tuotantolinjojen ohjaus, pakkaus- ja käsittelyprosessit sekä joidenkin prosessien valvonta teollisuudessa. PLC-kehitys on kehittynyt puhtaista logiikkaresursseista nykyisiin monipuolisiin ja verkotettuihin ohjausratkaisuihin.

Historia ulottuu 1960-luvulle, jolloin Modicon kehitti ensimmäisiä laajalti käytettyjä PLC:itä korvaamaan reläjärjestelmiä; tunnetuin varhaisista malleista oli Modicon 084. Nykyään PLC:t ovat kehittyneet CPU-pohjaisiksi, usein osana suurempia PAC-arkkitehtuureja.