Ostensiivisuus

Ostensiivisuus on kielitieteellinen ja filosofinen käsite, joka kuvaa viestinnän tapaa välittää merkitys osoittamalla, näyttämällä tai demonstraation kaltaisella toiminnalla sen sijaan, että käytettäisiin pelkästään sanoja tai muodollisia määritelmiä. Termi tulee latinan sanasta ostensus, joka tarkoittaa näytettyä tai osoitettua. Suomessa ostensiivisuudesta puhutaan usein ostensiona tai ostensiivisyytenä.

Ostensiivinen määrittely tarkoittaa, että sana tai käsite tuodaan esille näyttämällä osoituksia tai konkreettisia esimerkkejä. Esimerkiksi opettaja osoittaa punaista palloa ja sanoo “tuo on punainen pallo”, jolloin sanoen ja osoittaen merkitys välittyy sekä kontekstin että toiminnan kautta. Tällainen määritelmä korostaa käytännön osoituskykyä ja yhteistä kontekstia, jossa kuulija voi yhdistää sanoja ja esineitä toisiinsa.

Käytännön merkitys ja sovellukset liittyvät erityisesti pragmatiikkaan ja semantiikkaan. Ostensiivisuus on keskeinen ilmiö kielenoppimisessa, kun aikuiset tukevat lapsen sanaston omaksumista osoituksilla ja näyttämisellä. Se voi poiketa sanallisesti tarjoilluista määrittelyistä, ja sen tehokkuus riippuu kontekstin selkeydestä sekä kulttuurisista viitekehyksistä.

Rajoitteet huomioivat, että abstraktit termit tai monimutkaiset käsitteet eivät välttämättä ole helposti ostensiivisesti määriteltävissä. Ostensiivisuus on kuitenkin tärkeä väline viestinnässä, kun halutaan välittää merkitys nopeasti ja konkreettisesti sekä luoda yhteistä ymmärrystä tilanteen kautta.