Ornamenttien

Ornamenttien käsitteeseen kuuluvat koristeelliset elementit, joita käytetään pintoihin, esineisiin ja tiloihin. Ornamentti on visuaalinen yksityiskohta, joka vahvistaa esineen ilmettä ilman välitöntä toiminnallista tarvetta. Sanaa käytetään sekä yksittäisistä koristeista että kokoelmista ornamentteja. Orgaanisesti termi viittaa yleisesti koristeisiin, joiden alkuperä ja merkitys voivat vaihdella kulttuurien mukaan.

Etymologisesti sana ornamentti juontaa ranskan sanasta ornament, latinan kautta ornamentum. Suomen kielen muotoa ornamentit/ornamentti on vakiintunut 1800-luvulla. Ornamentit ovat olleet keskeinen osa taiteellista ilmaisua kautta historian, ja niitä on esiintynyt sekä arkkitehtuurissa että esine- ja tekstiilitaiteessa. Esihistoriallisista ajoista lähtien ovat käytetyt kuviot, kasvi- ja eläinaiheet sekä geometriset motiivit kehittyneet erilaisiksi tyyleiksi; antiikin, keskiajan, renessanssin, barokin sekä kansantaiteen perinteissä ornamentit ovat ilmentäneet aikakauden esteettisiä ja symbolisia käytäntöjä. Islamiin taiteeseen liittyy usein arabeskeja ja täsmällisiä geometrisiä kuvioita.

Tyypit voivat vaihdella suuresti: kasvi- ja eläinaiheet, geometriset kuviot, abstraktit sekä figuratiiviset motiivit. Modernissa ja nykyaikaisessa suunnittelussa ornamentit voivat olevan minimalistisia tai korostetun runsaita, riippuen kontekstista ja käyttötarkoituksesta.

Materiaalit ja tekniikat kattavat puun, metallin, kiven, saven ja muiden materiaalien sekä kaiverruksen, reliefin, valamisen, inlaayin ja mosaiikin kaltaiset menetelmät. Ornamentit palvelevat sekä esteettistä tarkoitusta että kulttuurista symboliikkaa ja identiteetin viestintää. Esimerkkejä ovat arkkitehtuurin koristefrieetat, huonekalu- ja tekstiilikoristeet sekä keramiikka- ja korutuotteet.