Organoklooriyhdisteitä

Organoklooriyhdisteitä ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät vähintään yhden hiili-kloori (C-Cl) sidoksen. Ne muodostavat laajan ja monimuotoisen ryhmän kemikaaleja, joilla on monenlaisia käyttötarkoituksia teollisuudessa ja maataloudessa. Kuitenkin monet näistä yhdisteistä ovat tunnettuja myös ympäristöön ja terveyteen liittyvistä haitoistaan.

Yksinkertaisimmista, kuten kloorimetaanista, monimutkaisempiin, kuten polykloorattuihin difenyyliyhdisteisiin (PCDD) ja polykloorattuihin dibentsodifuraaneihin (PCDF), organoklooriyhdisteitä syntyy niin luonnollisissa prosesseissa kuin ihmisen toiminnankin seurauksena. Kaupallisesti merkittäviä organoklooriyhdisteitä ovat esimerkiksi PVC-muovin valmistuksessa käytettävä vinyylikloridi, torjunta-aineet kuten DDT (diklooridifenyylitrikloorietaani) ja teolliset liuottimet.

Monien organoklooriyhdisteiden pysyvyys ympäristössä, niiden kyky kertyä ravintoketjuun ja mahdolliset myrkyllisyytensä ovat herättäneet huolta. Monet vanhemmat, voimakkaasti pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP-yhdisteet), kuten DDT ja PCB:t (polykloorattubifenyylit), onkin kielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu merkittävästi kansainvälisillä sopimuksilla, kuten Tukholman sopimuksella. Tästä huolimatta jotkin organoklooriyhdisteet ovat edelleen laajasti käytössä, ja niiden valmistuksen sekä käytön valvonta on tärkeää ympäristönsuojelun kannalta.