Optoisolaattoreiden

Optoisolaattori, joka tunnetaan myös nimellä optokytkin tai fotoeristin, on elektroninen komponentti, joka mahdollistaa sähköisten signaalien siirtämisen kahden sähköisesti eristetyn piirin välillä valon avulla. Se koostuu yleensä valodiodista (LED) ja valoherkästä vastaanottimesta, kuten fototransistorista, fotodiodista tai optisesta triacista, jotka on suljettu samaan koteloon.

Kun signaali johdetaan LEDiin, se lähettää valoa. Tämä valo kulkee eristekerroksen läpi ja osuu valoherkkään vastaanottimeen. Vastaanotin muuntaa valosignaalin takaisin sähköiseksi signaaliksi, joka lähetetään eristettyyn piiriin. Koska yhteys on valon varassa, sähköistä yhteyttä piirien välillä ei ole, mikä tarjoaa galvaanisen eristyksen.

Galvaaninen eristys on optoisolaattoreiden tärkein etu. Se suojaa herkkää elektroniikkaa korkeajännitteiltä, kohinalta ja maasilmukoilta, jotka voivat vahingoittaa komponentteja tai aiheuttaa virheellisiä mittauksia. Tämä tekee optoisolaattoreista välttämättömiä monissa sovelluksissa, kuten tehoelektroniikassa, teollisuusautomaatiossa, lääketieteellisissä laitteissa ja tietoliikennelaitteissa.

Optoisolaattoreita on erilaisia riippuen käytetystä vastaanottimesta. Fototransistoripohjaiset optoisolaattorit ovat yleisiä ja tarjoavat hyvän vahvistuksen. Fotodiodipohjaiset optoisolaattorit ovat nopeampia ja niitä käytetään korkeataajuisissa sovelluksissa. Optiset triacit ja SCR:t mahdollistavat suurjännitteisten AC-piirien ohjauksen. Optoisolaattoreiden valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten jännitekestosta, nopeudesta, virrankulutuksesta ja eristyksen tasosta.