Ominaisuusilmaus

Ominaisuusilmaus on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sitä, miten kielessä ilmaistaan kieliopillisia ominaisuuksia. Ominaisuudet voivat olla esimerkiksi taivutusluokkia, lukua, persoonaa, aikaa sekä moodia. Ominaistusilmaus voidaan toteuttaa useilla tavoilla kielestä riippuen: morfeemisesti affiksien kautta, sananmuodostuksella tai sanajärjestyksen sekä muiden kieliopillisten rakenteiden avulla.

Esimerkiksi suomen kielessä taivutusilmaus ilmenee sekä lukua että sijamuotoa: sanoja taivutetaan monikkomerkillä (esimerkiksi talot) ja sijamuodoilla (esimerkiksi talossa). Verbin taivutus ilmaisee persoonaa, lukua ja aikaa (esimerkiksi puhun). Näin ominaistieto ilmaistaan sekä sanan rakennetta muuttamalla että sanan sisäisillä muutoksilla.

Ominaissilmaus on keskeinen käsite kielentutkimuksessa ja kieliteknologiassa. Ominaisuusmerkinnät tallennetaan usein kieliopillisiin rakenteisiin, kuten ominaisuusrakenteisiin (feature structures), joilla voidaan tehdä unifikaatiota ja yhteisiä analyyseja eri kielten välillä. Näin voidaan kehittää kielentunnistusta, koneellista kääntämistä sekä muita kielenkäyttöä tukevia järjestelmiä.

Termiä käytetään pääasiassa kielitieteessä. Joissakin ohjelmointi- ja tietojenkäsittelyn yhteyksissä samaa sanaa on kuitenkin käytetty viittaamaan olioiden ominaisuuksien ilmaisuihin ohjelmointikielissä, mikä vaihtelee kontekstin mukaan.