Oletusjärjestysalgoritmi

Oletusjärjestysalgoritmi, suomeksi myös olettamusjärjestysalgoritmi tai oletusjärjestys, on tietojenkäsittelytieteessä käytetty termi kuvaamaan tilannetta, jossa tietyn operaation tai toiminnon toteutuksen oletetaan noudattavan tiettyä järjestyksellisyyttä, vaikka tämä järjestys ei olisi eksplisiittisesti määritelty tai taattu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmiston tai järjestelmän käyttäjä tai kehittäjä luottaa siihen, että tapahtumat etenevät tietyssä loogisessa tai ajallisessa järjestyksessä ilman, että tätä järjestystä on erikseen koodattu tai dokumentoitu.

Oletusjärjestysalgoritmit ovat yleisiä tilanteissa, joissa ohjelmistojen vuorovaikutus perustuu implisiittisiin sopimuksiin tai yleisiin käytäntöihin. Esimerkiksi tiedostojen käsittelyssä voidaan olettaa, että tiedoston avaaminen tapahtuu ennen sen lukemista tai kirjoittamista, tai että objektien alustus tapahtuu ennen niiden käyttämistä. Vaikka tämä järjestys on usein intuitiivinen ja toimii käytännössä, se ei välttämättä ole teknisesti vahvistettu. Jos järjestys ei toteudu, ohjelmisto voi kaatua tai tuottaa virheellisiä tuloksia.

Tällaiset oletukset voivat johtua useista syistä, kuten perinteistä, aiemmista ohjelmistoversioista tai tietyllä ohjelmointikielellä tai alustalla vallitsevista konventioista. Vaikka oletusjärjestys voi helpottaa kehitystä ja tehdä koodista luettavampaa lyhyellä aikavälillä, se voi myös aiheuttaa yllätyksellisiä ongelmia ylläpidettäessä tai siirrettäessä koodia uusiin ympäristöihin. Siksi on usein suositeltavaa, että kriittiset järjestykset määritellään selkeästi ja eksplisiittisesti, jotta vältetään epäselvyydet ja virheet.