Oikeakielisyyteen

Oikeakielisyys on kielen käytön normatiivinen käsite, joka viittaa suomen kielen oikeakielisyyden, eli standardien, oikeinkirjoituksen, kieliopin ja tyylin noudattamiseen. Termiä käytetään sekä yksilön kielellisenä ohjenuorana että laajempana keskustelun aiheena kielipolitiikassa, koulutuksessa ja mediassa. Oikeakielisyys ei yksinomaan pyramidoi yksittäisiä sanavalintoja, vaan se kattaa laajemman vaatimuksen selkeästä, johdonmukaisesta ja ymmärrettävästä kirjoitetusta kielestä.

Normatiivisten normien muodostamisessa keskeinen toimija Suomessa on Kotimaisten kielten keskus (Kotus). Se laatii oikeinkirjoitus- ja sanastokehyksiä, ohjeistaa kielenkäyttöä viranomais- ja koulutuskonteksteissa sekä ylläpitää kieliä koskevia ohjeistuksia ja sanastoja. Oikeakielisyyteen liitetään usein sekä preskriptiivisiä että käytäntöön liittyviä ulottuvuuksia: toisaalta pyritään säilyttämään selkeä ja yhdenmukainen kirjoitettu kieli, toisaalta opetetaan ja ohjataan kielen käyttöä kouluissa ja mediassa.

Historiaan liittyy ajatus suomen kielen standardoinnista osana kansallisen identiteetin rakentamista 1800– ja 1900-luvuilla. Oikeakielisyyden käsite on sittemmin elävöittänyt keskustelua siitä, miten tiukka standardointi kohtaa kielen monimuotoisuuden, murteet, lainasanat ja digitaalisen aikakauden Quick-kielimuutokset. Nykyään oikeakielisyyteen suhtaudutaan usein tasapainona, jossa pyritään selkeyteen ja luotettavaan kirjoitettuun kieleen samalla kun hyväksytään kielen variaatiot ja uusia ilmaisumuotoja.

Käyttöesimerkki: Keskustelu oikeakielisyyteen pyrkimisestä on vilkastunut.