Ohjelmistomallin

Ohjelmistomallin käsite viittaa abstraktioihin, joita käytetään ohjelmiston suunnittelussa ja ymmärtämisessä. Se kuvaa ohjelmiston rakenteita, käyttäytymistä sekä vaatimuksia ja rajoitteita, ja sen tarkoituksena on helpottaa sidosryhmien välistä kommunikaatiota sekä toimia perustana suunnittelulle, toteutukselle ja testaukselle.

Erilaisia ohjelmistomalleja on useita. Staattiset mallit havainnollistavat rakennetta ja osia, kuten luokkakaaviot ja komponenttien suhteet; dynaamiset mallit kuvaavat ohjelmiston käyttäytymistä ajassa, kuten tilakoneet tai sekvenssikaaviot. Muita tyyppejä ovat domain-mallit, jotka kuvaavat liiketoiminnan käsitteitä ja niiden suhteita, sekä tietomallit, jotka dokumentoivat tiedon rakennetta. Arkkitehtuurimallit esittävät järjestelmän korkean tason rakennetta. Yleisesti käytetty kieli mallien esittämiseen on UML.

Ohjelmistomalleja hyödynnetään laajasti vaatimusten tarkentamisessa, suunnittelussa, toteutuksessa sekä testauksessa ja dokumentoinnissa. Mallit voivat olla osa mallipohjaista kehitystä (model-driven development, MDD) tai arkkitehtuuria ohjaavaa mallipohjaista lähestymistapaa (model-driven architecture, MDA), jossa mallien perusteella voidaan generoida koodia tai muita artefakteja.

Historian valossa ohjelmistomallintaminen on vakiintunut osa ohjelmistokehitystä 1980-luvulta alkaen, ja se on levinnyt useille toimialoille. Mallien tarkkuus ja kattavuus vaikuttavat projektinhallintaan, viestintään sekä laadunvarmistukseen, mutta liiallinen mallintaminen voi hidastaa kehitystä, joten on tärkeää löytää tasapaino mallien ja toteutuksen välillä.