OLEDtekniikoissa

OLEDtekniikoissa tarkoittaa tekniikoita, joissa orgaanisista yhdisteistä koostuvat emissio-kerrokset tuottavat valon sähkövirran vaikutuksesta. Koska valoa syntyy suoraan emissioalueelta, erillistä taustavaloa ei tarvita, mikä mahdollistaa ohuet, kevyet ja joustavat rakenteet sekä korkean kontrastin ja laajat katselukulmat.

Rakenne koostuu ohutkalvoalustasta ja useista orgaanisista kerroksista sekä suojakerroksesta. Näytöissä käytetään ohutkalvopohjia, joiden päälle sijoitetaan transistorit (ohutkalvatransistorit, TFT), jotta kutakin pikseliä voidaan ohjata yksitellen. Näytöissä yleisimmät variantit ovat PMOLED (passiivinen matriisi) ja AMOLED (aktiivinen matriisi). PMOLED on yksinkertaisempi ja soveltuu pienempiin näyttöihin, kun taas AMOLED käyttää TFT-backplanea, mikä mahdollistaa suuremmat näytöt ja nopeamman päivityksen.

PHOLED-Emissioiden käyttö fosforesenssikirkkailussa parantaa energiatehokkuutta verrattuna perinteisiin fluoresoiviin OLED-materiaaleihin. Sinisen OLEDin elinikä on ollut lyhyempi, mikä on rajoittanut joidenkin sovellusten kestävyyttä; sen vuoksi sinisen emissioinnin kehitys on keskeistä. Tandem-rakenteet sekä valkoisten OLED-kerrosten kehittäminen parantavat sekä käyttöikää että värintoistoa.

Valmistuksessa käytetään pääasiassa vakuumipohjaista kalvov-deposiitiota sekä inkjet-tulostusta; kapselointi suojaa kosteudelta ja hapelta, mikä on olennaista käyttöiän kannalta.

OLED-näytöt ja -valaisimet tarjoavat ohuuden, keveyden, korkean kontrastin, laajat katselukulmat sekä nopean vasteen. Haasteina ovat tuotantokustannukset, elinikä erityisesti sinisen emissioin kanssa sekä herkkyys kosteudelle ja burn-in -riskit. Tulossa ovat joustavat ja muotoon mukautuvat näytöt sekä suuremmat, energiatehokkaat valaistusratkaisut.