Nykykirjoitusjärjestelmistä

Nykykirjoitusjärjestelmät, eli modernit kirjoitusjärjestelmät, kattavat laajan kirjon erilaisia tapoja esittää kieltä visuaalisesti. Ne ovat kehittyneet vuosisatojen aikana muinaisista piktogrammeista ja ideogrammeista nykyisiksi aakkosiksi, tavumerkistöiksi ja logografisiksi järjestelmiksi.

Yleisimpiä nykykirjoitusjärjestelmiä ovat aakkosjärjestelmät, joissa jokainen merkki edustaa yleensä yhtä äännettä. Esimerkiksi latinalainen aakkosto, jota käytetään englannissa, suomessa ja monissa muissa kielissä, on aakkosjärjestelmä. Myös kyrillinen ja kreikkalainen aakkosto ovat esimerkkejä aakkosjärjestelmistä.

Toinen merkittävä ryhmä ovat tavujärjestelmät, joissa kukin merkki edustaa tavua. Japanin hiragana ja katakana ovat tavumerkistöjä, joita käytetään japanin kielen kirjoittamiseen. Näitä käytetään usein yhdessä kanjien, eli logografisten merkkien, kanssa.

Logografiset järjestelmät, kuten kiinan kirjoitusjärjestelmä, perustuvat siihen, että yksittäiset merkit edustavat sanoja tai morfemeja. Vaikka kiinan merkit ovat ensisijaisesti logografisia, niillä on myös foneettisia komponentteja, jotka voivat antaa vihjeitä ääntämisestä.

Lisäksi on olemassa abjad-järjestelmiä, joissa merkit edustavat pääasiassa konsonantteja (esim. arabialainen ja heprealainen kirjoitus), sekä abugida-järjestelmiä, joissa konsonanttimerkkiin liittyy oletusvokaali, joka voidaan muuttaa toiseksi vokaaliksi diakriittisillä merkeillä (esim. intialaiset kirjoitusjärjestelmät). Nykykirjoitusjärjestelmien valinta ja käyttö riippuvat kielen rakenteesta ja kulttuurisista perinteistä.