Nukleotiditrifosfaatit

Nukleotiditrifosfaatit ovat fosforyloituja nukleotideja, joissa nukleotidi on liitetty kolmeen fosfaattiryhmään. Ne esiintyvät sekä ribonukleotideina (NTP:t) että deoksiribonukleotideina (dNTP:t). Yleisimmät esimerkit ovat ATP, GTP, CTP ja UTP sekä niiden deoksidimuodot dATP, dGTP, dCTP ja dTTP.

Rooli: ATP on yleisin energiaytimen lähde solussa; ATP:n hydrolyysi vapauttaa energiaa moniin prosesseihin, kuten proteiinien toimintaan, solujen liikkeeseen ja kuljetukseen. NTP:t toimivat RNA-synteesin substraatteina, ja dNTP:t ovat DNA:n rakennusaineita DNA-synteesissä. NTP:t voivat toimia signaalimolekyylien lähteinä, kuten cAMP ja cGMP. Fosforylaatioreaktioissa monet entsyymit käyttävät ATP:tä fosforihyödykseen.

Metabolia ja säätely: Nukleotiditrifosfaatit syntetisoidaan sekä de novo -reitteillä että salvaging-reittejä pitkin puriini- ja pyrimidiinimetabolismin kautta. Solu pyrkii ylläpitämään tasapainoisia NTP- ja dNTP-poolia, koska epätasapaino voi heikentää DNA-replikaatiota ja lisätä mutaatioiden riskiä. Poolien palautuminen tapahtuu muun muassa nucleoside-diphosphate kinase -entsyymien toiminnan avulla ja energian tarjoamisen kautta.

Käyttökonteksti: Biokemiallisessa tutkimuksessa käytetään sekä NTP- että dNTP-yhdisteitä. RNA-synteesi käyttää NTP:iä, kun taas DNA-synteesi vaatii dNTP-poolia; PCR-reaktioissa käytetään erityisesti dNTP:itä. Nukleotiditrifosfaatit ovat keskeisiä molekyylipooliensa kautta solujen toiminnalle.

---