Nollapisteestä

Nollapisteestä on suomen kielen elatiivimuoto sanasta nollapiste, joka tarkoittaa nollakohtaa tai viitepistettä, josta arvoja, mittauksia tai laskentaa tarkastellaan. Termiä käytetään yleisesti kuvaamaan alkuperää tai lähtökohtaa, josta mittaukset tai analyysit lähtevät.

Etymologia ja rakenne: nollapiste muodostuu sanoista nolla ja piste yhdyssanaksi nollapiste, jonka jälkeen elatiivin pääte -stä/-stä lisätään. Tästä muodostuu elatiivimuoto nollapisteestä tai nollapisteestä; käytännössä nollapisteestä on yleisin muoto. Elatiivissa ilmaistaan lähtökohtaa tai liikkeen suuntaa “pois nollapisteestä”.

Käyttökohteet: nollapisteestä viittaa usein mittaus- ja mittausjärjestelmien baselin eli nollanuksen alkuperään. Sillä voi tarkoittaa esimerkiksi koordinaatistossa olevaa referenssipistettä, kalibrointipistettä tai jäännösten vertailukohtaa. Käytännön ilmaisut voivat olla: mittaukset tehtiin nollapisteestä lähtien, kalibrointi aloitettiin nollapisteestä, tai geenilähtöinen analyysi viittaa nollapisteestä.

Tulkinta ja käyttöyhteydet: termillä ei ole yhtä ainoaa teknistä määritelmää, vaan se on yleiskäsite, jota sovelletaan useissa aineettomissa ja mitattavissa konteksteissa. Sitä kannattaa käyttää tarkasti, erityisesti jos viitataan tietyn järjestelmän baseline- tai referenssipisteeseen.

Lisätiedot: vastaavia ilmauksia ovat esimerkiksi referenssipiste, baseline, sekä koordinaattiviitteet. Nollapisteestä korostaa lähtökohtaa, josta vertailu tai säätö tehdään.