Neokonservatiivisuus

Neokonservatiivisuus, usein lyhennetty neokonservatismiksi, on poliittinen ideologia, joka nousi Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvuilla. Se sai alkunsa liberaaleista ja vasemmistolaisista älyllisistä piireistä, jotka pettyivät uuden vasemmiston radikalismiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Monet varhaiset neokonservatiivit olivat entisiä trotskilaisia tai muita marxilaisia, jotka alkoivat arvostaa kapitalismia ja liberaalia demokratiaa.

Yksi keskeisistä piirteistä neokonservatiivisuudessa on vahva usko amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen ja maan rooliin maailmassa. Neokonservatiivit uskovat, että Yhdysvalloilla on moraalinen velvollisuus edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia ulkomailla, jopa sotilaallisin keinoin. Tämä on johtanut usein interventiopuolueelliseen ulkopolitiikkaan, jossa pyritään aktiivisesti muokkaamaan kansainvälisiä suhteita amerikkalaisten arvojen mukaisesti.

Kotimaan politiikassa neokonservatiivit kannattavat yleensä vahvaa valtiota, joka turvaa järjestyksen ja tukee perinteisiä instituutioita. Vaikka he ovat usein taloudellisesti markkinaliberaaleja, he saattavat olla skeptisiä liialliselle sosiaaliselle libertarismille. He arvostavat myös voimakkaasti yhteiskunnallista yhtenäisyyttä ja kritisoivat usein kulttuurirelativismia. Neokonservatiivisuus on vaikuttanut merkittävästi Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, erityisesti George W. Bushin presidenttikaudella.