Naarmuuntuvuutta

Naarmuuntuvuus tarkoittaa materiaalin kykyä vastustaa pintaan syntyviä naarmuja. Se kuvaa, kuinka helposti hankaava kosketus, kolhu tai hiekanjyvä voi jättää näkyviä tai mikroskooppisia naarmuja pintaan. Naarmuuntuvuus on yksi pintakestävyyden ominaisuuksista, ja siihen vaikuttavat sekä materiaalin kovuus että pinnan karheus sekä käytön olosuhteet, kuten kuorma, kontakti ja ympäristötekijät.

Mittaaminen naarmuuntuvuudesta tapahtuu useilla menetelmillä. Mohs'in kovuus antaa karkean vertailun siitä, miten hyvin materiaali kestää naarmuttamista suhteessa muihin aineisiin. Käytännön sovelluksissa pinnoitteissa ja lasi- sekä metallipinnoilla käytetään kynä-kovuustestiä: erilaisten kovuusasteikkoisten lyijykynien avulla selvitetään, mikä kovuus naarmuttaa pintaa. Mikro- ja mikroskooppiset naarmutestit sekä tribologiset kokeet voivat mitata naarmujen syvyyttä, kulutusta ja kestävyyttä kuormituksen funktiona.

Tekijät: Naarmuuntuvuuteen vaikuttavat materiaalin koostumus ja kiteinen rakenne, pintakäsittely ja kiillä, pinnoitteen paksuus sekä substraatti. Myös pinnan karheus, kiillotustaso sekä ympäristötekijät kuten lämpötila, kosteus ja kontaktiolosuhteet vaikuttavat.

Sovellukset: Erityisesti näyttöpintojen, lasien, keraamisten pintojen sekä autoyritysten ja rakennusmateriaalien pinnoitteissa naarmuuntuvuutta pyritään parantamaan. Korkea naarmuuntuvuus voi parantaa pienenä, mutta kokonaiskestävyys riippuu usein myös sitkeydestä, kovuudesta ja pinnoitteen eheydestä.