Naaraslisääntymisjärjestelmät

Naaraslisääntymisjärjestelmät ovat biologisia rakenteita ja elimiä, jotka naaraat käyttävät suvulliseen lisääntymiseen. Nämä järjestelmät ovat välttämättömiä sukusolujen, eli munasolujen, tuottamisessa ja hedelmöityksen mahdollistamisessa. Lisäksi ne vastaavat hedelmöityneen munasolun kehittymisestä ja jälkeläisen kasvattamisesta aina syntymään asti.

Yleisimpiä osia naaraslisääntymisjärjestelmässä ovat munasarjat, jotka tuottavat munasoluja ja naishormoneja, kuten estrogeenia ja progesteronia. Munasarjoista munasolut kulkevat munajohtimia pitkin kohtuun. Kohtu on lihaksikas elin, jossa sikiö kehittyy raskauden aikana. Jotkin lajit, kuten ihmiset ja useimmat nisäkkäät, omaavat kohdun. Lajista riippuen voi olla yksi tai useampia kohtuja.

Emätin on putkimainen rakenne, joka yhdistää kohdun kehon ulkopuolelle. Se toimii sukupuoliyhteyden vastaanottamisessa ja synnytyskanavana. Joillakin eläimillä voi olla myös ulkoisia sukupuolielimiä, jotka liittyvät lisääntymiseen ja muiden toimintojen, kuten virtsaamisen, suorittamiseen.

Naaraslisääntymisjärjestelmien toiminta on monimutkainen prosessi, jota säätelevät hormonit. Kuukautiskierto on yksi esimerkki naaraslisääntymisjärjestelmän säännöllisestä toiminnasta, joka valmistelee kehoa mahdollista raskautta varten. Munasolun vapautuminen munasarjasta, ovulaatio, on keskeinen tapahtuma lisääntymiskierrossa.