Muovinkäsittelymenetelmät

Muovinkäsittelymenetelmät viittaavat erilaisiin teollisiin prosesseihin, joilla muovia muokataan haluttuun muotoon. Nämä menetelmät perustuvat muovin ominaisuuksiin, kuten sen sulamispisteeseen ja viskositeettiin, ja ne jaetaan usein kahteen pääluokkaan: sulatusmuovaukseen ja muuhun muokkaukseen.

Sulatusmuovauksessa muovi kuumennetaan sen sulamispisteen yläpuolelle, jolloin se muuttuu nestemäiseksi tai puolikiinteäksi ja sitä voidaan muovata. Yleisimpiä sulatusmuovausmenetelmiä ovat ruiskuvalu, ekstruusio ja puhallusmuovaus. Ruiskuvalussa sula muovi ruiskutetaan paineella muottiin, jossa se jäähtyy ja kovettuu. Ekstruusiolla muovista valmistetaan jatkuvasti profiileja, kuten putkia, levyjä tai lankoja, työntämällä sulaa muovia muotin läpi. Puhallusmuovauksessa muoviputkea eli parisonia kuumennetaan ja venytetään muotin sisällä puhaltamalla siihen ilmaa, jolloin muovi tarttuu muotin seinämiin muodostaen ontton tuotteen.

Muihin muokkaukseen kuuluvat menetelmät, jotka eivät välttämättä vaadi muovin täydellistä sulattamista. Esimerkkejä ovat termo- ja tyhjiömuovaus, joissa muovilevyä kuumennetaan pehmeäksi ja venytetään muotin päälle tai tyhjiöllä muotoon. Myös muovin mekaaninen työstö, kuten sahaus, poraus tai jyrsintä, kuuluu muovinkäsittelyyn. Lisäksi muovia voidaan muokata erilaisilla liitos- ja viimeistelymenetelmillä, kuten hitsauksella tai maalaamalla. Oikean menetelmän valinta riippuu tuotteen käyttötarkoituksesta, muovin tyypistä ja vaadittavasta tarkkuudesta.