Multipleksausmenetelmiä

Multipleksausmenetelmiä, eli multipleksausmenetelmiä, viittaa erilaisiin tekniikoihin, joilla useita signaaleja tai tietoja voidaan lähettää yhden yhteisen kanavan kautta samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa tehokkaamman resurssien, kuten kaistanleveyden, käytön telekommunikaatiossa, tietoverkoissa ja muilla aloilla. Yleisimpiä multipleksausmenetelmiä ovat aikajakoinen multipleksaus (TDM), taajuusjakoinen multipleksaus (FDM) ja koodijakoinen multipleksaus (CDM).

Aikajakoisessa multipleksauksessa (TDM) jokaiselle signaalille varataan oma aikasiirtymä yhteisessä kanavassa. Signaalit jaetaan pieniin aikapaloihin, ja ne lähetetään vuorotellen määritellyssä järjestyksessä. Tämä menetelmä on yleinen digitaalisissa järjestelmissä, kuten puhelinverkoissa.

Taajuusjakoisessa multipleksauksessa (FDM) yhteinen kanava jaetaan eri taajuuskaistoihin, ja jokaiselle signaalille annetaan oma taajuuskaistansa. Signaalit lähetetään samanaikaisesti, mutta ne ovat eroteltuina taajuudellaan. Esimerkiksi perinteinen radio- ja televisiolähetys hyödyntää FDM:ää.

Koodijakoisessa multipleksauksessa (CDM) signaalit koodataan uniikeilla koodisanoilla, jotka mahdollistavat niiden erottamisen samasta taajuuskaistasta ja samasta aikasiirtymästä. Jokaisella signaalilla on oma koodinsa, ja vastaanotin voi erottaa halutun signaalin käyttämällä vastaavaa dekoodauskoodia. CDM on käytössä esimerkiksi joissakin mobiiliverkkotekniikoissa. Näiden menetelmien yhdistelmiä ja muunnelmia käytetään myös usein monimutkaisempien järjestelmien toteuttamiseen.